Ja Jussi laskee rahansa.
»Ovatko kaikki?» kysyy Janne.
»Kaikki ovat; tuossa on vaivoistasi ja siitä, ettet pahaa minulle pyytänyt», sanoo ja ojentaa sadan kruunun setelin Jannelle.
»No tuhannet kii… Nytpä olisi pitänyt olla viinaa… Voi kuitenkin…»
»Elä huoli viinasta… Sitä ei ole nyt minullakaan, ei silmänvoiteeksikaan… Jää hyvästi nyt!»
»No elä nyt vielä! Nytkö jo? Keitämme kahvit…»
»En minä nyt…»
»Mihin aiot?»
»Menen, etteivät jäljet haise!»
Eikä Jussi muuta sano. On jo ovella menossa, mutta siinä vielä pyörähtää takaisin ja Jannelle sanoo: