»No, jo sinä olet hoksaava mies!» ihmetteli Tirkka. »Kummakos on, että patruuna sinuun luottaa!…»
»Minä tämän syntymäpäiväjuhlankin keksin!» kehui Jussi, hyvillään toisen kehumisesta.
»Olet sinä…!» kehui Tirkka yhä.
He istuivat sitten penkille ikkunan viereen, josta näki hevosen ja reen kumottavan pihalta. Jussi vieläkin neuvoi ja varoitteli, kuinka oli tehtävä. Tirkka ei missään tapauksessa saisi juoda itseään juhlassa humalaan… piti olla vain maistavinaan, mutta ei kuitenkaan maistaa…
»Enpä tietenkään… kyllä minä ymmärrän, että tässä on iso kysymys», lupasi Tirkka.
»Mihin aiot juotavat kätkeä?» tahtoi Jussi tietää.
»Minä panen kamarin parren alle ja sieltä noudan aina sen mukaan kuin tarvitsee», ilmoitti Tirkka.
»Oikein on mietitty! Elä missään tapauksessa näytä, kuinka paljon sinulla on», varoitteli vielä Jussi.
»Huihai!»
Kun hetken olivat ääneti, sanoi Jussi: