»Jaa, jos tämä nyt onnistuu, niin se tekee patruunasta rikkaan miehen, mutta jos ei, niin hullusti käy… Se Saalkreenin pahus…?»
»Hänen suhteensa ei ole epäilemistä. Kirje on kirjoitettu sillä lailla, että hän ei malta olla menemättä ansaan, vaikka…»
»No, niin minäkin uskoisin… Vaan luehan minullekin nyt se kirje, että kuulen, minkälainen on!»
»Eihän tässä pimeässä…»
»En muistanutkaan… No olkoon! Näkeepä sen, lähteekö vai eikö. Käyn tietenkin vielä muutenkin vakoilemassa ennenkuin ryhdymme toimeen…»
Jussi nousi, napitti turkkinsa ja läksi. Tirkka seurasi häntä kuistin ovelle.
»Jos Saalkreenin saamme puijatuksi ja muuten kaikki onnistuu, niin et palkatta jää», sanoi Jussi ikäänkuin hyvästiksi ennenkuin kuistin ovella erkanivat.
»Hyvin käy kaikki… onpa nyt karvasta, että pysyvät talossa yhden yön seudun», uskoi Tirkka.
Hän sulki sitten kuistin oven ja painui pirttiin. Jussi kuunteli ensin, kuuluiko tieltä päin mitään ääntä tai liikettä, ja kun kaikkialla tuntui hiljaisuus, käänsi hän hevosen tielle päin ja ajoi menemään, tienhaarasta Lampalle kääntyen.