Parasta se oli pitää mielin kielin, tyhmä ja lurjus.
Ruhmulainen kynsi päätänsä, nousi sängystä ja näytti alkavan hommata lähtöä. Jussi näki miehen naamasta, että hän oli vihassa.
»Montako pulloa sinä…?» kysyi hän sitten, kun näki Ruhmulaisen hakevan lakkiaan.
Toinen muuttui iloisemmaksi.
»Kyllähän ne kymmenkunta pulloa neuvottivat… Ja olisi täällä rahaa…»
Ruhmulainen veti povitaskustaan seteleitä.
Jussi tiesi, ettei Ruhmulaisesta leikin pääse erilleen silloin, kun se varmaan tietää, että konjakkia on.
»Täytyy sinulle sitten antaa», sanoi hän. »Täytynee sitten olla ilman, jos hommat tulevat.»
»Hae lisää Lampalta… Tässä on rahaa…»
Ja he sopivat niin, että Jussi antoi sopuhinnalla Ruhmulaiselle, jotta tämäkin saisi vaivoistaan.