»Ei. Makon kylän haarakauppaan.»
»Näkyikö hurttia?»
»En nähnyt, vaan juuri kun olin lähtenyt takaisin Suomen puolelle, olivat hiihtäneet pihaan…»
Jussi ei ihmetellyt vähääkään Hermannin uskallusta, vaikka Hermanni itse piti sitä kovin ovelana.
Jussi tiesi, että Hermanni kovin mielellään olisi ottanut ryypyn näin pakkas-aamuna, mutta tiesi myöskin, että Hermanni kerran makuun päästyään ei malttaisi olla ryyppäämättä liikaa ja sen vuoksi ei antanut tippaakaan.
»Kyllä minä iltahämyssä tulen sanomaan, miten asiat ovat», huomautti
Jussi hetken kuluttua.
»Mutta muista sinä, että jos hommat alkavat… pitää olla karvasta näin pakkasella…»
»Sepä tietty.»
Hermanni laverteli vielä minkä mitäkin. Hänkin oli miettinyt keinoja
kuormien saamiseksi yli ja piti keksintöjään erinomaisen viisaina.
Jussin mielestä ne olivat kerrassaan kelpaamattomia, ja hän sanoikin
Hermannin puheisiin:
»Kyllä ne konstit jo on ennen tiedetty ja tehty, vaan keksipä uusia. Eivät ne sentään tullihurtatkaan enää ole niin tyhmiä, että kepillä silmään saapi pistää… Mutta joku keino kai on keksittävä, jos mieli yli saada… Muutoin jäävät tälle puolelle kaikki…»