Tirkka oli samaa vauhtia mennyt takaisin ja oli Jussi määrännyt, että juottaa tullimiehiä niin paljon kuin juovat, että nukkuisivat.
Tulisesti nostelivat Friikon veljekset säkkejä ja laatikoita, ja äkkiä olivat kuormat pantuina.
»Kuka ajaa edellä?» kysyi Friikon Antti, vanhempi veljeksistä.
»Aja sinä edellä!» kehoitti Jussi.
Friikon Antti, maankuulu naukka ja tappelija, löysäsi menemään edellä jäälle ja toiset seurasivat perässä, Jussi ajaen Käyrä-Helmerin äskeistä hevosta.
Kiire oli kavaltajilla nyt mielessä eivätkä malttaneet ajaa kävelyä joellakaan, vaan antoivat juosten mennä väylän poikki.
Hiljainen, tuuleton ja pimeä oli yö eikä Ruotsin puolen maantiellä näkynyt ketään kulkijaa.
»Antakaa juosta!» huusi Jussi, joka oli jälkimäisenä.
Friikon Antti ropsaisi ruoskalla hevostaan ja kiljaisi kerran ja ajoi nopeasti menemään. Pian olivat perillä Korven Israelissa, purkivat kuormat ja palasivat Makon kylän kautta.
* * * * *