Hän koetti aikansa kuluksi valmistaa pärekoria, joka pitkän aikaa oli ollut keskentekoisena, mutta aina hetken päästä nousi hän työstään ikkunaan katsomaan.
Jo viimein näkyi Liisa hiihtävän sieltä takaisin ja suoraan Keskitalon tietä näkyi tulevan… Jussi meni muka pirtin päähän puiden pilkkoamiseen, siitä näki Keskitalon rantaan ja rantapuodin eteen asti… Jo hiihteli Liisa likellä rantaa, melkein maanrantaan nousemassa… silloin hurahti kaksi miestä suksilla pihasta jäälle Liisaa vastaan.
Jussi säpsähti ja nousi halkopinon päälle paremmin nähdäkseen. Pitkälle Jussi näkikin, tunsi Ruotsin puolelle asti selvillä ilmoilla ihmiset. Ja selvään hän nytkin näki, että Liisalta otettiin laukku selästä ja tarkastettiin. Mutta vähän ajan päästä näkyi Liisa hiihtävän mökilleen päin ja tullimiehet painuvan rantaa pitkin ylöspäin.
Jussi arvasi hyvin käyneen, meni pirttiinsä ja odotteli iltaa.
Myöhään illalla tuli Liisa Jussin pirtille ja kertoi kaikki pullot Tirkasta saaneensa. Hänellä oli ollut joka kerta poikkitullessaan viisi, joskus kuusikin pulloa, hameenhelmassa kolme ja sukissa yksi kummassakin.
Jussi maksoi Liisalle palkan ja lupasi lisäksi pullon konjakkia…
»Ja luottaa saat, ettei ole kenenkään tietona», vakuutti Liisa.
»Niin luotankin, ja anna sitte Jannelle, kun tulee pyytämään», sanoi
Jussi.
»Tietenkin», vakuutti Liisa.
Liisa lähti, ja Jussi rupesi nyt miettimään, kuinka viisaimmasti pääsisi huomiota herättämättä liikkeelle. Ei ollut enää kuin rapea viikko markkina-aattoon, ja vielä olisi pitänyt saada Liisan luona olevat pullot Jyppyrä-Antin latoon… sitten olisi kaikki valmista.