»Et olisi päästänyt sitä Ruhmulaista sinä yönä…»
»Minkä minä hänelle voin. Harkka ja härkäpäinen tolvana…»
Niin keskustelivat Joonas ja Jussi. Joonas läksi vihdoin hiihtämään takaisin Lampalle, mutta Jussi rupesi valmistautumaan markkinamatkalle.
VIII
Pantuaan oven lukkoon, ja peitettyään mökkinsä ikkunat sekä sisä- että ulkopuolelta, läksi Jussi laukku selässä hiihtämään. Vilkas liike oli maantiellä. Ylös- ja alaspäin oli tulijoita ja menijöitä.
Jussi hiihteli tienviertä ja aloitti keskustelun muutaman rahtimiehen kanssa. Rovaniemeen aikoi mieskin ja sanoi kuormana olevan lihaa ja voita. Kertoi olevansa outo eikä koskaan kulkeneensa poikki kairan Rovaniemelle.
»Hyvä sinne kuuluu tie olevan, vaikken minäkään koskaan ole sitä tietä kulkenut», valehteli Jussi. »Tästähän se jo kääntyy vähän ylempää kirkkoa!»
Kylän läpi hiihtäessään ei Jussi tavannut yhtään tullimiestä. Hän päätti kuitenkin hiihtää ohi kirkon ja palata sitten oikaisemaan suoraan läpi metsien Jyppyrä-Antin asunnolle. Ja kun rahtimies, jota oli puhutellut, kääntyi talvitielle, hiihteli Jussi eteenpäin.
Hän ei tavannut kuitenkaan yhtään tullintiestä, ja hän pyörsi takaisin. Kirkon luona kohtasi hän kuitenkin Käyrä-Helmerin. Helmeri näytti olevan kohmelossa ja kertoi isäntänsä, Keskitalon Hermanninkin, lähteneen Rovaniemen markkinoille.
»Yöllä tulivat Friikon veljekset taloon ja mitä lienevät hommanneet, mutta viinaa maisteltiin ja heinäsäkkejä pantiin kovasti matkaan, ja niin saivat Hermanninkin lähtemään markkinoille, vaikkei ollut aikonut», kertoi Helmeri. »Viinoissa näkyivät olevan, kun kolmella hevosella lähtivät ajamaan.»