»Mitä tietä aikoivat mennä?» kysyi Jussi.
»Kuulin, että aikoivat Pekkalan uutistalon kautta…»
— Hyvä… hyvä! mietti Jussi ja kysyi sitte Helmeriltä:
»Mihin sinä sitten nyt olet menossa?»
Ja Helmeri kertoi, että tullimiehet olivat saaneet vihiä, että Friikon veljeksillä piti oleman konjakkikuormat ja lähteneet perään ajamaan. »Ja näkyi niillä olevan…», lopetti Helmeri kertomuksensa.
Jussi ei puhunut Helmerille sinne ei tänne, vaan läksi hiihtämään. Hän oikaisi kirkolta suoraan kyläläisten metsätielle ja hiihteli sitä pitkin kauas takalistolle. Kun suksikeli oli jotenkin hyvä, päätti hän oikaista suoraan jänkkien poikki Jyppyrä-Antin asunnolle, vaikka mutkia tehden tiesi pääsevänsä entisiä suksenlatuja pitkin. Hän ei kuitenkaan tahtonut ketään taipaleella tavata ja tuntien kaikki maat ja vaarat hiihteli suoraan kuin viivalla vetäen Jyppyrävaaraa kohden, jonka takana tiesi Antin olevan. Siitä ei enää ollut Rovaniemen rajalle kuin majava vanha virsta.
Jussi oli kyllä joskus ennenkin myynyt sekä viinaa että konjakkia kesäisin omassa rannassaan lauttamiehille ja talvisin tiellä rahtimiehille, mutta isommin ei hän ollut uskaltanut yrittää kuin vasta nyt. Ja vaikka hän tätä retkeään varten oli ottanut huomioon kaikki mahdolliset ja mahdottomat sattumat ja niiden mukaan matkansa, tavaransa asettanut, tunki pelko nyt yksin hiihtäessä mieleen tulemaan. Jos oli tosi se, että Ruhmulainen oli päästetty irti, niin epäilemättä se laittaisi luunsa Rovaniemelle, kun ensin oli saanut tietää, että hänkin, Jussi, oli sinne mennyt… Ja kuka tiesi mitä siellä vihastuisi tekemään… Varovainen täytyi olla, ja jos sattuisi tulemaan, niin lahjoa piti ja antaa konjakkia.
Lampan asioista ei Jussi isoa huolta pitänyt. Jos köyhtyisikin ja joutuisi pois talostaan, niin alkakoon uudestaan.
Viinan myynnillähän se kuului koonneen kaikki tavaransa, viinanmyynnillä, korttipelillä… niin että alkakoon alusta tai siirtyköön muualle, niinkuin Viikluntikin Jällivaaraan.
Kun hän ehti Jyppyrävaaran alle, oli jo pimeä, mutta Jussi hiihti nyt vähän viistoon ja joutui pian sille tielle, jota Janne oli porolla kulkenut.