Illalla maatapanon aikana saapui hän Jyppyrä-Antin pirtille.
Markkinapaikka, Rovaniemen kirkonkylä, oli täynnä väkeä. Lapin kaikilta kulmilta oli sinne kansaa saapunut ja pitkin Perä-Pohjolaa kokoontunut.
Markkinaväen seurassa pyörähteli pienoinen vilkassilmäinen mies, jolla oli saukonnahka olalla. Ostajat tahtoivat sitä häneltä ostaa, mutta toisille vastasi hän, ettei nahka ollut hänen omansa, ja toisille taas määräsi niin korkean hinnan, että ostaja heti loittoni. Koko päivän oli hän vähä väliä näkynyt sakeimmissakin ihmisjoukoissa, mutta joskus katosi syrjäpuoliin. Kuta illemmäksi päivä kului, sitä useampi kävi miestä puhuttelemassa ja korvaan kuiskaamassa… ja silloin aina katosivat syrjemmälle.
Mies oli Ranta-Jussi, Juho Malmi, joka liikettään harjoitti. Kaikki muut nahat oli hän jo myynyt, mutta saukonnahan jättänyt myymättä. Sitä kantoi hän olallaan merkkinä, että hänet etempääkin tunnettaisiin… Kun viinanostajain kesken kerran tuli tiedoksi, että sillä pienellä, kavalasilmäisellä miehellä, jolla on saukonnahka hartioilla, sillä on… niin aina vähä vähä tuli joku korvaan kuiskaamaan, jolloin molemmat lähtivät pois väkijoukosta.
Oli jo pimeä ilta ja pakkanen oli kiihtymään päin, kun muuan Sodankylän mies tapasi Jussin ja korvaan kuiskasi.
»On vielä, vaan kallista on!» sanoi Jussi.
»Ota mitä tahdot, vaan anna kuitenkin», mies pyyteli.
Ja kun hän ja Jussi kävelivät kylän päähän ja siitä kääntyivät metsään päin, jutteli viinanostaja:
»Minulle piti tulla kaksikymmentä pulloa konjakkia, vaan ovat taipaleella poliisit ryöstäneet koko kuorman.»
»Mistä päin oli tulossa?» kysyi Jussi.