»Mitä kuuluu?» kysyi hän.
Mökin mies Tirkka ei kuitenkaan joutanut siihen vastaamaan, vaan kysyi vuorostaan:
»Koko säkillisenkö sinä jätät?»
»Niin on patruuna käskenyt. Tässä on monenlaista juotavaa… Kun vain nämä särpävät, niin eivät, piessä vie, kykenekään sinä yönä vahtaamaan…»
»Eivät kahteen päivään sen jälkeenkään», naurahti toinen ja nosteli säkkiä.
Jussi kertoi, että tullimiehet olivat tulleet Alakylän raitilla vastaan. Saalkreenin ja Jönssonin hän oli rekeen tuntenut, mutta kuskipallilla istuvasta miehestä ei tiennyt varmaan, oliko Fynke vai uusi tullimies, Andersson.
»Andersson! se on ollut. Ne kävivät tässä mennessään…»
»Joko kutsuit syntymäpäivääsi viettämään?»
»Jo käskin. Selitin, että kun nyt täytän viisikymmentä vuotta, niin olen ajatellut käskeä muutamia tuttaviani merkkipäiväkseni… sanoin ja selitin niinkuin puhe on ollut…»
»Niinpä tietenkin. Miltä näytti? Näyttivätkö tulleen hyvilleen?» tiedusteli Jussi.