Jospa olisivat arvanneet pistää piikillään syvemmäksi astiaan…
Mutta eivät pistäneet! Eivät epäilleet! Hän oli pelastettu.
Ja vaikka Jussi tunsi tunnossaan, että hänellä oli tavattoman kiire, koetti hän kuitenkin hyvin levollisesti lähteä matkaan, ettei mitään epäluuloa häneen lankeaisi. Mutta kun hän pääsi tielle ja nousi kuorman päälle istumaan, tempasi hän arvaamattaan niin hurjasti ohjista, että hevonen puhalsi juoksuun.
Valtatie, joka tänne oli kulkenut pitkin Tornionjoen vartta, sen mutkia ja niemiä noudattaen, alkoi nyt painua loitommaksi järvikylään päin, niin että jokilaakso jäi syrjään. Jussi antoi hevosensa hölkätä ja levottomuus häntä vaivasi, vaikkei tosin mitään todellista pelkoa ollut. Hän oli kuitenkin mökissä tapaamansa pitemmän tullimiehen silmissä nähnyt vaanivan ja epäilevän ilmeen, ja viimeksi silloin kun tämä katseli ikkunan läpi Jussin lähtiessä matkaan.
Olisiko piru tuntenut, vaikkei mitään maininnut!
Eikä Jussi päässyt siitä rauhaan, vaan mietti ja oli viimein muistavinaan, että hän oli sen pitemmän tullimiehen joskus nähnyt, mutta ei muistanut missä.
Oli vielä tämä kyläryhmä läpi päästävä, sitten alkoivat taipaleet ja saapuisi metsäteille, jotka Jussi vanhastaan tunsi ja joita pitkin pääsi Ounasjoki-varteen. Ei malttanut Jussi kauan kylässä levähtää, vaikka ilta oli. Hän päätti lähteä yön selkään, sillä vaikka taival olikin pitkä, tunsi hän hyvin tiet ja hän tahtoi päästä rantamailta syrjäteille. Kulkijoita oli niihin aikoihin ollut paljon ja lakkaamatta vietiin ylimaahan jauhoja, kauroja ja heiniä, niin että liikettä oli aina taipaleellakin. Kylään, josta Jussi illalla lähti yksin, jäivät muut rahtimiehet yöksi. Jussi ei tahtonut muiden joukossa kulkea, koska aina pelkäsi tapaavansa jonkun kotikyläläisen.
Taloon jäi yöksi kymmenen rahtimiestä, ja he puhelivat keskenään, että mikähän hoppu tuolla voikuorman kuljettajalla oli, kun yön selkään pani taipaleelle. Mutta he eivät hoksanneet, että Jussin, joka oli kaikille kertonut voikuorman olevan Muonioon, ei enää käynyt valtatietä kulkeminen, jos Ounasjoki-varteen aikoi. Ja välttääkseen, etteivät muut näkisi, ettei hän Muonion tietä mennytkään, läksi hän yksin matkalle.
Talossa, johon rahtimiehet olivat yöpyneet, alettiin jo asettua levolle. Miehet makailivat jo taljoillaan pirtin lattialla, poltellen iltapiippuaan, kun pihaan ajaa tomahti kaksi hevosta, tiu'ut ja kulkuset helisten, että koko piha raikui.
»Tullimiehiä tulee!» kuului joku sanovan, joka oli hypännyt ikkunaan.