»Vaikka tällä miehellä onkin voikuorma, täytyy meidän kuitenkin se tarkastaa.»
Jussi oli panemassa turkkiaan kiinni ja arveli:
»Pian kai niistä kannen aukaisee, kun halunnette nähdä!»
Hänen äänensä oli varma ja hän liikkui niinkuin vapaa mies ainakin. Hän koetti joutua voiastiasta kantta aukaisemaan, sillä pelko siitä, että tullimiehet sysivät rautapiikillään, ahdisti häntä hirveästi.
»Mikä astia aukaistaan?» kysyi Jussi, kun tulivat kuorman luo.
Toinen tullimies arveli, että maksaako vaivaa aukaista, mutta toinen vaati.
»Aukaistaan vaan!» sanoi Jussi avomielisestä.
Ja hän nosti yhden astian pystyyn ja kiskoi kannen auki. Voipaperia siinä oli päällä ja kauniin kellertävää voita sen alla.
»Pankaahan kiinni!» sanoi tullimies tyytymättömällä äänellä. Heitä jo inhotti se, että kymmeniä kuormia päivässä saivat tonkia eivätkä mitään koskaan löytäneet.
»Näyttää olevan hyvää voita», arveli Jussi, pannessaan kantta paikoilleen.