Jussi nousi istumaan ja pani piippuunsa. Toinen tullimies oli pitkä ja roteva mies, toinen lyhyt, mutta nuoria miehiä molemmat.
»Voikuormapa siinä taitaa olla», sanoi toinen tullimies, se pitempi, katsellen ulos ikkunasta.
»Voikuorma se on», vastasi Jussi haukotellen ja niin välinpitämättömällä äänellä kuin voi.
»Mihin asti sitä viedään?» kysyi toinen.
»Muonioon… mikä lienee kauppias Anttila, jolle tulee», vastasi Jussi ja koetti syrjäsilmällä tullimiehiä katsellen arvata, mitä heidän mielessään liikkui.
Tullimiehetkin pyysivät kahvia mökin vaimolta. Jussikin arveli:
»Jospa, että joisin minäkin vielä kupillisen ennenkuin panen taipaleelle.»
Kahvia juodessa kertoivat tullimiehet kaikenlaisia asioita ja uutisia Rovaniemen markkinoilta, missä olivat olleet koko markkina-ajan ja monta päivää jälkeen markkinoidenkin. Paljon siellä oli saatu viinoja takavarikkoon, mutta paljon oli myytykin. Ja Lappiin, tukkityömaille, tulvaa konjakkia ja viinaa niin että huikuu.
Jussi lausui kummastuksensa ja kysyi, kuinka suuri markkinapaikka
Rovaniemi oli. Ei sanonut sillä jokivarrella koskaan käyneensä.
Maksettuaan kahvinsa aikoi Jussi lähteä, mutta se pitempi tullimies sanoi: