Ojalainen. Mitäs sitten soitat suutas ja pauhaat!
Ylipää. Minulla on valta puhua tässä niinkuin muillakin. Minä maksan veroni ja henkirahani eikä minun tarvitse juosta naapurista leipää lainaamaan, sen sanon.
Ojalainen. Vähän sinun avullasi on tässä kylässä eletty. Vaan sonnia ei sinulta kyllä tällä kertaa osteta.
Ylipää. Minulle on saman tekevä, ostatte tai ei. Mutta valta tässä on minullakin. Minä en rupea koko sonniyhdistykseen. (Pyörähtää ylpeästi.) En perhana vie rupeakaan. Siksi on tässä minullakin valtaa.
Ojalainen. Tee tahtosi!
Ylipää. Joo. Te tahtosi! Vaan montako teitä sitten jääpi! Ojalaisellakin neljä lehmän-kisuraa kuin vaivaista rottaa…
Ojalainen. Mitä se asia sinua liikuttaa. Et sinä nyt riitelemällä saa puoltasi päälle. Kyllä saat »Tösselisi» viedä teurastajalle ha, ha, ha.
Ylipää. Haista kärpän…! (Painaa naapukkansa päähän ja lähtee ulos. Ovessa tulee kyläläisiä, miehiä ja naisia vastaan.)
Anttila. Ei tästä näytä tulevan mitään. (Kyläläiset katselevat istumasijoja ja asettuvat istumaan.)
Lampela. Taitaa olla parasta jättää koko homma sikseen, ainakin toistaiseksi.