Paha oli niin, paha näin. Kokouksen päätös oli selvä: hirret siirretään
Pikku-Herralasta niin pian kuin mahdollista Savukylän Ollinvainioon.
"Olisiko mitään pykälää, jonka nojalla voisi kieltää?"
Sitä ei kukaan tiennyt. Mutta yhtäkkiä hoksasi Maaherra ja virkkoi:
"Ei auta muu, mutta nyt on käännyttävä Horsluntin puoleen. Siinä on mies, joka kaikki tietää ja kaikki ymmärtää…"
Siinä on pelastus! Horslunti kyllä hoksaa, mitä on tehtävä.
Ja Horsluntin puheille valittiin Pikku-Herrala.
"Kyllä tulee asia toimeen", vakuutti Pikku-Herrala, hyvillään luottamustoimesta.
Pitkään ei jouduttu jaarittelemaan tällä kertaa. Oli kuin hengen hätä.
Heinärannan maailmankuulu osuusmeijeri joutuisi lopultakin Savukylään
— Siperiaan!
Ja kiireesti lähti Mallikylän Maaherra ajamaan kirkonkylälle ja
Sipillan kylään päin.
Mutta näppärästi oli Pikku-Herralakin liikkeellä. Pesi kasvonsa, kampasi hiuksensa, vaihtoi paremmat kengät ja pani uuden takin yllensä.