Ja lähti, vinkeästi kävellen ja suu jo valmiiksi aukaistuna Horsluntin puheille.
Mutta raitilla tuli häntä vastaan Vankkalan isäntä Savukylästä.
"Jahaa! Vai niin", huusi Herrala Vankkalalle jo kaukaa. "No eipä
Ollinvainioon vettä tulekaan… Siinä se on! Eipä tulekaan vettä!
Perhana vie…"
"Elähän nyt niin huuda!" arveli Vankkala. "Vettä on jo niin paljon, että liikaakin… Tule katsomaan! Oikeaan vesisuoneen osasi Kaivo-Iisakki…"
"Valehtelet", karjui Herrala. "Ei kuulu olevan noppaakaan…"
"Mene siitä huutamasta!" kiivastui Vankkalakin ja lähti ruunallaan ajamaan kotokylään päin.
Mutta Herrala kääntyi vielä taakseen ja kysyi huutaen:
"Koska aiotte ruveta hirsiä ajamaan?"
Vankkala kuuli kyllä mitä Herrala huusi, mutta ei vastannut mitään. Ajeli menemään niinkuin ei olisi mitään kuullut. Herrala rääkäisi toisen ja kolmannen kerran, mutta Vankkala ei vastannut sittenkään.
Herrala jatkoi matkaansa Horsluntille päin. Kiivain askelin käveli ja itsekseen höpisi…