Horslunti sattui olemaan kotosalla. Oli kuullut, mitä meijerirakennuksen suhteen taas puuhataan.
Herrala selitti juurta jaksain, kuinka asiat ovat. Ja sanoi nyt tulleensa kysymään Horsluntilta, kaikkitietävältä, mitä olisi tehtävä, ettei hirsiä saataisi liikuttaa…
"Sillä", sanoi hän, "kun kaikille tulee tiedoksi, ettei Ollinvainiossa olekaan vettä, niinkuin muutamat hölmöt ovat luulleet, niin epäilemättä kaikki luopuvat kannattamasta Ollinvainiota…"
"Sehän on selvää se", virkkoi Horslunti viisaan näköisenä.
"Mutta jos nyt ennenkuin Ollinvainion päätös on kumottu ehditään hirret sinne siirtää, niin kuinkahan sitten käy?" kysyi Herrala, silmät renkaina.
"Mitäpä siinä", sanoi Horslunti, iva suupielessä, "meijeri rakennetaan tietysti siinä tapauksessa Ollinvainioon…"
Herrala seisoi silmät suurina, seisoi kysyvän ja odottavan näköisenä.
Eikö Horslunti tietäisi pykälää, jonka nojalla voisi kieltää savukyläläisiä hirsiin koskemasta?
"Eihän niihin ole pakko antaa koskea eikä viedä mihinkään", sanoi
Horslunti.
"Kuinka sitten?" kysyi Herrala, ymmärtämättä mitä Horslunti tarkoitti.