"Ei muuta kuin kiellät, ettei saa koskea… että hirret ovat sinun maallasi…"
"Mutta jos sittenkin ottavat?" tiedusteli Herrala.
"Ole sinä vaan kovana", neuvoi Horslunti. "Ja jos eivät sanaa tottele, niin ota kanki käteesi…"
Herrala tuli hyvilleen. Samaa keinoa oli hän itsekin miettinyt.
"No nyt… no nyt… kyllä minä nyt!" hoki hän hyvillään; maksettuaan palkan Horsluntille hänen neuvostaan lähti hän hyvillä mielin kävellä viuhtomaan takaisin kotiaan päin.
Oli jo ilta, kun hän saapui kotia.
Hän oli kylällä kuullut huhuja, että Savukylässä oli valmistauduttu meijerihirsiä noutamaan.
— Voivat yöllä tulla, ajatteli Herrala ja päätti pitää vahtia.
Ja koko yön oli hän vaatteissaan ja kävi vähä väliä pihalla kuuntelemassa.
Mutta eivät tulleet, ja aamu alkoi valjeta.