Mutta silloin juuri ajaa hurautti Jaakkolan isäntä Savukylästä ja käänsi hevosensa hirsiläjälle.
Herrala juoksi kuin riivattu hänen peräänsä.
"Mitä aiot?" tikasi hän, julmasti katsoen ja ääni vihasta vavisten.
"Aion ottaa tästä hirsikuorman ja viedä Ollinvainioon", vastasi
Jaakkola tyynesti.
"Et koske niihin hirsiin!" karjaisi Herrala. "Lappele pian tiehesi!
Hirret ovat minun maallani…"
Jaakkola yritti nostamaan likinnä olevaa hirttä, mutta silloin tarttui
Herrala puukankeen ja uhkasi lyödä pään halki, jos toinen koskee…
Ihmisiä sattui menemään maantiellä ja kaikki seisahtuivat kuuntelemaan julmaa karjumista ja meuhkaamista.
"Odota, sinä sen tollisko!" sanoi Jaakkola ja lähti niin tyhjin rein takaisin omaan kyläänsä.
"Eipä uskaltanut koskea", kerskaili Herrala väkijoukolle.
— Sama komento on muillekin, — mietti hän kävellessään pihaan.