Hetken päästä sanoi Mikko:
"No, saa kuulla, mitä konsulentti arvelee Ollinvainion kaivosta… luuleeko olevan vettä riittävästi…"
"Niin, saapi kuulla. Minä puolestani uskon siinä vettä olevan riittävästi", puhui Israeli. "Olen minäkin käynyt katsomassa. Vettä on. Parempaa kaivon paikkaa ei löydy Heinärannalta, vaikka kaivaisivat vielä kymmenen kaivoa. Eivätkä siitä muut ole puhuneetkaan kuin mallikyläläiset, Herrala ja Jauholan Petteri, joilla on riitelemisen ja rettelöimisen halu…"
Niin juttelivat Israeli ja Mikko Savukylään päin menossaan.
Mutta kun he saapuivat Rantalan luo, jossa meijeri vuokralla oli, näkivät he, että pihalla oli tavallista enemmän hevosia ja miehiä. Ja saivat eräältä muorilta kuulla, että konsulentti oli Rantalassa.
"Mitähän se siellä? Aikooko pitää vielä kokousta?"
He poikkesivat Rantalaan. Israeli poistui siitä Mikon vierestä ja katosi väkijoukkoon. Mikko näki miehiä menevän meijerihuoneeseen, ja hän seurasi perässä.
Konsulentti seisoi keskellä lattiaa ja puhutteli meijerskaa. Kuului tiedustelevan, monenko pisteen voita on saatu tämmöisessä "sikaläätissä".
Meijerska ilmoitti ja pillahti itkemään niinkuin lapsi, vaikka oli suuri ja lihava.
"Ei maksa vaivaa olla pahoillaan", lohdutteli konsulentti. "Paremmin saatte olla iloinen, sillä tämmöisessä huoneessa on mahdotonta saada hyvää voita… Ja merkillistä on, että olette saanut niinkin hyvää voita."