Niin oli Israeli Mikkoa joka näkemällä puhutellut.
Mutta jo oli ääni muuttunut Israelinkin kellossa. Ei halkaistua sanaa puhunut kuolemasta eikä syntein anteeksi saamisesta. Mutta heti alkoi meijeripaikasta puhua ja näytti niinkuin vanhassa Aatamissa puhuisi.
"Kaiken tämän takana ovat mallikyläläiset, Pikku-Herrala ja Jauholan Petteri", sanoi hän. "Niistä se on lähtöisin, ja saivat taas koko osuuskunnan horjumaan, ja meijeri jääpi taaskin rakentamatta. Mutta se pirullisuus ja oman voiton pyyntö ja tyhmyys ja härkäpäisyys… Ne miehet ne nyt hajaannuksen tekevät… Tätä ennen olivat Mäenpään Ulrikki ja Erkkilän Anaski ne, jotka saivat hajaannuksen aikaan… En ymmärrä, mitä Mallikylän Maaherrakin ajattelee, kun tämmöisen seisauksen toimitti…"
"Eikö Mallikylän Maaherra ole kristitty mies?" kysyi Mikko.
"Onhan se tunnustuksessa olevinaan, vaan kuinka lienee", vastasi
Israeli ja arveli sitten:
"Näyttää, että tämä meijeririita viepi senkin vähäisen uskon, joka vielä jälellä on."
"Niin on kuulunut. Sekin Jaakkolan ja Herralan murhajuttu", sanoi
Mikko.
"Jaa, Herra tiesi, mikä siitäkin tulee, jos vaan oikeuteen menevät", huokasi Israeli.
"Ne ovat äkäisiä miehiä kumpainenkin", sanoi Mikko. "Eivät ne hellitä kumpikaan. Entä sitten Säkkijärven Ollin juttu?"
"No, Säkkijärven Ollin juttu ei taida olla niinkään vaarallinen", arveli Israeli.