Kuinka on mahdollista, että noin paljon on vettä? Ja viime yönä ovat mallikyläläiset tyhjentäneet kaivon viimeiseen nappaan asti.
Kalpeina he seisovat. Ei maistu tupakka, ei luista puhe. Mutta valjuina miehinä seisovat savukyläläisetkin, sillä tästä hetkestä riippuu, rakennetaanko meijeri Ollinvainioon vai eikö. Konsulentti mittaa ja laskee.
"Kaivo on viime yönä ammennettu typö tyhjäksi… Niinhän on?" kysyy hän vihdoin.
"Niin on", vastaavat ne mallikyläläiset, jotka ovat olleet kaivoa tyhjentämässä.
"Ja vettä on siitä ajasta karttunut näin paljon." (Hän selittää, kuinka monta tuhatta kiloa on vettä tullut kaivoon muutamassa tunnissa.)
"Siis: tässä on harvinaisen hyvä vesisuoni ja vesi laadultaan erinomaista. Epäilemättä riittää tästä jo vettä meijerin tarpeiksi, mutta voipi vielä varmuuden vuoksi kaivaa toisenkin kaivon. Minun ajatukseni on siis, että paikka on hyvä ja vettä tulee riittävästi. Siitä ei siis enää ole riitelemistä!"
Savukyläläisten poskille alkoivat veret kohota ja helpotuksen huokaus nousi heidän rinnastaan.
Mutta kalpeina niinkuin kuvapatsaat seisoivat mallikyläläiset eivätkä sanaa hiiskuneet.
Mutta konsulentti ilmoitti, että hänellä oli kiire muualle ja muihin hommiin. Ei hän joutanut enää joutavia jaarittelemaan.
Hän sanoi kaikille yhteisen hyvästin, kehoitti ryhtymään rakennushommiin ja elämään rauhassa ja rakkaudessa… Ja hän käveli maantielle ja istui kievarikyytiin, joka oli häntä vartonut.