Jo on pitkään ajatteleva mies tuo Erkkilän Anaski!
Anaskille vastattiin, että semmoinen tirehtööri saapi pitää suunsa kiinni. Mikä patruuni oli Anaski vaatimaan takauksia ja millä oikeudella?
Anaski taas puolestaan vastasi, että juuri se, etteivät savukyläläiset uskalla takaukseen mennä, osoittaa, etteivät itsekään luota kaivoon…
Siitä päästiin alkuun. Ja niinkuin leviää kulovalkea pitkin kesäkuivaa kanervikkoa, niin nyt puhe ja pauhu, tinka ja tora levisi nuolen nopeudella. Ja yhtäkkiä oli koko miesjoukko tulisessa tingassa. Huudettiin ja toiset huitoivat käsillään kuin juopuneet. Muutamia miehiä kaatuikin, kun eivät hoksanneet katsoa, mihin astuivat. Ja moniäänisenä ja kuin mustana meren aaltona miesjoukko lähestyi maantietä…
Syntyi hirmuisia tinkoja. Persoonallisia loukkauksia sinkoili kuin tulisia rakeita. Jotkut pyysivät todistajia kuulemaan, kuinka toinen soimaa. Mutta todistajatkin olivat tingoissa eivätkä joutaneet kuuntelemaan.
Ollin-Mikko katseli syrjästä ja nauroi partaansa. Ja kuta tuimemmaksi riita kävi, sitä iloisemmaksi tuli Mikko, sillä hän ymmärsi hyvin, ettei semmoisen elämän perästä synny heti aikoihin yhteistä meijeriä.
Ja mitään päätöstä ei tullut. Vihassa erottiin, toiset toisaalle.
Ollin-Mikko joutui Pikku-Herralan seuraan.
"Ei vaikka olisi kokonainen meri vettä Ollinvainiossa ja vaikka taivaan enkeli tulisi ja sanoisi, että on siinä vettä… niin sittenkään ei meijeriä rakenneta Savukylään", puhui Herrala raivoissaan Mikolle.
"Se on oikein!" kiitteli Mikko. "Pitäkää puolenne!"