"Niin teemmekin! Ja saat uskoa, Mikko, että vaikka paita päältäni menisi, niin asiaa ei hellitetä… vaikka kävisi oppineita Helsingistä, vaikka ulkomaalta saakka Ollinvainion vesivaroja punnitsemassa."
"Mihinkähän tulisi… eli missähän olisi paras paikka?" kysyi Mikko.
"Ei missään sen parempaa kuin on meidän rantavainio", kehui Herrala. "Siinä on vettä ja valmis kaivo jo. Ja Mallikylän Maaherra kyllä puolensa pitää…"
"Vaan jos eivät toiset siihen suostu", epäili Mikko.
"Jaa… jääköön sitten iäksi päiväksi rakentamatta", sanoi Herrala.
"Sitä minäkin! Niin saisikin jäädä! Silloin toteentuisi minun ennustukseni ja Varpumäen Israelin uni…"
Herrala meni kuin masennuksiin ja sanoi hetken päästä: "Meijeri se kyllä rakennetaan, vaan sitä ei rakenneta Savukylän Ollinvainioon…"
Olivat pian Herralan tienhaarassa. Mikko päätti ärsyttää Herralaa, paljoa se ei tarvitsekaan, oli siksi pahalla kiirillä.
"Niin olen kuullut, etteivät suostu rakentamaan Herralan rantavainiolle", sanoi hän.
"Pakko on suostua!" kivahti Herrala. "Ja tämä asia ei muuten kuulu sinuun. Mitä sinä sekaannut meijeriasiaan…?"