Jaa… se on helvettiä!
Mutta nyt!
Nyt siitä tulee, ja jos ei nyt tule, niin iäksi päiväksi jääpi koko homma!
Kirkonkylän Kauppila kirjoitti konsulentille kirjeen ja pyysi saapumaan kokoukseen, josta riippui Heinärannan osuusmeijerin elämä tai kuolema. Mainitsi kirjeessään, että on hyviä toiveita siitä, että nyt viho viimein on löydetty meijerirakennukselle paikka, joka miellyttää kaikkia ja jonka suhteen näyttää kaikilla olevan sama ajatus. Niin että terve tulemaan, herra konsulentti!
Konsulenttia vähä nauratti, sillä hän tunsi jo ennestään heinärantalaisten yksimielisyyden. Mutta hän kirjoitti kuitenkin Kauppilalle vastauksen ja lupasi tulla määräpäivänä…
Ja kokous oli kuulutettu maaliskuun 5 päiväksi; siitä lähetettiin suullisia ja kirjallisia tietoja kaikille kulmille, jotta kukin saisi tiedon.
Yksimielisiä oltiin. Erkkilän Anaski ja Mäenpään Ulrikkikin olivat kaikki entiset unhoittaneet ja innostuneet uudestaan.
"Kun ei ennen ole hoksattu, että Savukylässä sopivin paikka on meijerille!"
"Niin, kun ei ole hoksattu!"
"Kuka sen viimein nyt huomasi?"