"Niin. Kuka sen lieneekin ensiksi hoksannut?"

Sitä ei tietty, eikähän se pääasia ollutkaan. Pääasia oli se, että nyt vihdoin oli sopiva paikka löydetty.

Mallikylästä kyllä kuului ääniä, ettei siellä ole niitä, jotka kannattavat Savukylää, mutta siitä eivät toiset olleet millänsäkään. Tulkoot kokoukseen vastustamaan, jos tahtovat!

* * * * *

Päivää ennen jo saapui konsulentti.

Hän oli varannut aikaa ottaakseen selvän uudesta meijeripaikasta, joka oli katsottu Savukylän Ollinvainioon.

Paljon miehiä seurasi konsulenttia, kun hän kokouspäivän aamuna lähti
Savukylän Ollinvainiota tarkastamaan.

Ja kokoukseen saapui lukuisasti väkeä likeltä ja kaukaa ja yksimielisiä oltiin siitä, että Savukylän Ollinvainio on paras paikka ja kaikille sopiva.

Ja kokous alkoi. Konsulentti puhui ensin meijeristä yleensä ja osuustoiminnasta erittäin. Hän selitti esimerkkejä muilta paikkakunnilta, joille osuusmeijerit olivat hyvinvointia ja toimintaintoa lisänneet. Ja sitten hän numeroilla todisti, kuinka suurta vahinkoa heinärantalaiset olivat itselleen saattaneet, kun niin monen monta vuotta olivat riidelleet…

Kauheita summia olivat! Mutta jokainen myönsi, että niin on.