Sitten sanoi sanansa Ollinvainiosta.

Erittäin sopiva paikka se oli hänenkin mielestään. Verraten ennen esitettyihin paikkoihin oli Ollinvainiolla monta etua.

Ja koko Savukylä meni takaukseen siitä, että vettä on… että juuri
Ollinvainiossa ovat maailman parhaat vesisuonet…

"Vesi tietysti on pääasia", jatkoi konsulentti. "Mutta kuten kaikki vakuuttavat on Ollinvainiossa vesi hyvin matalassa ja laadultaan erinomaista…"

Ja hän puolusti lämpimästi Ollinvainiota ja kehoitti heti ryhtymään toimeen.

Kenelläkään ei ollut vastaan sanomista. Kokouksen menokin oli hiljaista kuin kirkossa. Ainoastaan jotkut mallikyläläiset, jotka olivat saapuneet kokoukseen, poistuivat sieltä synkein silmin ja happamin naamoin.

Siis vihdoin: Heinärannan osuusmeijeri oli päätetty rakentaa Savukylän
Ollinvainioon! Hurraa!

Kaikki toimihenkilöt valittiin ja rakennushommaan päätettiin ryhtyä heti.

Iloisesti jutellen kävelivät miehet kokouspaikalta ja siunasivat sydämessään konsulenttia, joka ystävänä tuli ja rauhaan ja yksimielisyyteen kehoitti.

Nyt vihdoinkin! Jo monta vuotta oli jauhettu ja riidelty, ja monet tuhannet, jotka nyt povea lämmittäisivät, olivat menneet kaiken maailman tietä! Sen onnettoman ja kelvottoman käsimeijerin takia! Niin toiset.