"Joo, ja haastetta…"
"Riidat pitää sopia pois! Parempi laiha sovinto kuin lihava riita."
"Joo. Herrala ja Jaakkola… sopikaa pois…!"
"Saadaan tuumailla tässä!" lupaili Jaakkola, mutta Herrala ei puhunut mitään.
Niin puheltiin, ja yhteinen osuusmeijeri näytti sittenkin olevan se aurinko, joka kaikkien sydämiä lämmitti. Melkein itku silmässä olivat muutamat, niin olivat hyvillään. Keskenään, hyvinä ystävinä jo kaikki juttelivat eikä näyttänyt olevan eroa puolueilla.
Yhtenä miehenä seisottiin. Mutta juuri kun sydämet alkoivat lämmitä ja vanhat vihat taas mielistä hälvetä, nauroi Horslunti ja sanoi:
"Jo nyt olette menneet semmoiseen satimeen, ettei teitä siitä pelasta maa eikä taivas, ha, ha, ha…"
Odotettiin pelästyneinä, mitä Horsluntilla, kaikkitietävänä, on sanomista.
Missä ja mitenkä on menty satimeen?
"No, hullumpaa yritystä en ole kuullutkaan", pilkkasi Horslunti. "Menette järkeä ja ymmärrystä hakemaan naapuripitäjästä… Kyllä ne teille meijeripaikan näyttävät, niin kristityitä kuin ovatkin! — Nyt on neljän miehen sormennokissa koko Heinärannan osuusmeijeri… johan semmoiselle nauravat hevosetkin…"