"Jaa, mutta emme me anna itseämme pettää", sanoi Herrala, mutta muut eivät ymmärtäneet sanoa sitäkään, niin olivat hämmästyksissään Horsluntin puheista.
"Vastahan olette tehneet päätöksen, että annatte näille neljälle miehelle vallan määrätä meijeripaikan vaikka keskelle Karhunuomaa!" ivasi Horslunti yhä ja nauraa hökerteli. "Satimeen menitte… Semmoisia poikia te olette."
Mutta nyt pääsi Mallikylän Maaherra entiselleen, ja hän suuttui
Horsluntille.
"Semmoisia päätöksiä tässä ei ole tehty", sanoi hän. "Ja mitä on päätetty nyt yksimielisesti, niin siihen ei pitäisi herra Horsluntilla olla mitään sanomista… Missään tapauksessa emme tule tarvitsemaan Horsluntin apua… Sitäpaitsi ymmärrämme kyllä, mistä Horsluntin kiukku on lähtöisin… Niin että Horslunti on hyvä ja pitää suunsa kiinni asiassa, jossa ei ole hänen neuvojaan kysytty…"
"Niin vain… niinpä tietenkin", sanoi Herrala.
Horslunti naurahti Maaherran puheelle, mutta siirtyi kuitenkin väkijoukon taakse.
Mutta sittenkin näytti Horsluntin puhe jotakin vaikuttaneen, sillä pitkissä mietteissä rupesivat ukot kokouksesta poistumaan.
* * * * *
Mutta saman päivän iltana kirjoitti Kauppila kaikille neljälle valitulle miehelle naapuripitäjään kirjeen, jossa meijeririidan syyt selitti ja pyysi heitä tulemaan meijeripaikasta arvostelunsa antamaan.
Ennenkuin vastaukset saapuivat, alkoi liikkua kaikenlaisia huhuja. Kerrottiin, että mallikyläläiset olivat lahjoneet Reikälän saarnamiehen, että puolustaisi Herralan palstaa. Kerrottiin lisäksi, että toisiinkin valittuihin miehiin oli koetettu vaikuttaa.