Käytiin kuulemassa Kauppilassa, joko ovat vastanneet ja aikovatko tulla ja milloin.
Eräänä päivänä saapuivat vastaukset kaikilta.
Reikälän saarnamies lupasi tulla jo pari päivää ennen, sillä häntä oli pyydetty pitämään seurat samalla matkalla. Myöntävän vastauksen olivat niinikään lähettäneet Merenemän Janne ja Öystin Antti.
Mutta Kirkkovaaran Aukustin kirje oli pitkä. Aukusti näytti olleen kahdella päällä.
"Minä kyllä meijeririitanne ymmärrän", kirjoitti Aukusti, "ja mielelläni ottaisin vastaan niin uskotun toimen. Mutta, — tunnenko oikein heinärantalaiset? Pelkään, että tunnen. Olenpa melkein varma, että vaikka meidän neljän lausunto meijeripaikasta sattuisikin aivan yhdenlainen, ei päätöksemme sittenkään kaikkia miellyttäisi. Kuitenkin, kun olen asiaa miettinyt ja koska on kuulunut, että meijeririitanne alkaa tulla maailman kuuluksi, kun kaikenlaisia käräjäasioitakin kuuluu tulevan, olen sittenkin päättänyt tulla…"
Kirkkovaaran Aukusti tulee siis myöskin. Oli maanantaipäivä, jona
naapuripitäjäläisten oli määrä ruveta meijeripaikkoja tarkastelemaan.
Sillä kysymyksessä olivat vain Pikku-Herralan palsta ja Savukylän
Ollinvainio.
Mutta lauantai-iltana tiedettiin jo, että Reikälän saarnamies oli saapunut ja ajanut suoraan Pikku-Herralaan.
Se oli niiden mielestä huono enne, jotka Ollinvainion puolella olivat, ja niitä oli enemmistö.
Mitä varten meni Herralaan? Seurojako pitääkseen?
"Niinpä tietenkin!"