Mutta avonaisista ikkunoista kuului selvästi, mitä sisällä puhuttiin.

Öystin Antti selitti kovalla äänellä, että uskotut miehet olivat nyt parhaan ymmärryksensä mukaan tarkastaneet näitä kahta meijeripaikkaa, nimittäin Savukylän Ollinvainiota ja Pikku-Herralan rantavainiota. He ovat ottaneet huomioon kaikki seikat, jotka tarkemmin selitetään pöytäkirjassa, jonka he jättävät osuuskunnalle.

Jännitys kasvoi ja pihalta jo huudettiin, että sanokaa suoraan, kumpaako paikkaa pidätte parempana!

Herralan ääni kuului sisältä.

"Niin, sanokaa pian, mitä protokollassa seisoo!"

Taas kuului Öystin Antin ääni:

"Sitä mieltä olemme kaikin, että Ollinvainio on monessa suhteessa sopivampi meijeripaikaksi…"

Kuolon hiljaisuus vallitsi. Herrala, Jauhola ja mallikyläläiset ja kaikki muut Herralan palstan puolustajat punottivat kuin kukon heltat, ja ähkimisiä ja rykimisiä alkoi kuulua.

"Parhaamme olemme tehneet ja toivomme, ettei erimielisyyttä enää synny", puhui Öystin Antti lisäksi, "vaan että nyt yksimielisesti alatte jatkaa rakennushommaa Ollinvainioon…"

"Ei koskaan rakenneta Heinärannan osuusmeijeriä Savukylän
Ollinvainioon!" karjaisi Herrala niin, että kuului kauas maantielle.