"Passaahan se sanoa nyt jo!" sanoi Herrala, mutta Öystin Antti ilmoitti, että he ovat tutkimustensa tuloksista tehneet pöytäkirjan, joka luetaan ja jätetään osuuskunnalle.
Pian levisi tieto, sillä telefooneja oli Sipillan kylään asti. Ja muutenkin levisi tietoja, sillä joka talossa odotettiin jännityksellä, mitä tuleman piti.
Kaikki, jotka kynnelle kykenivät, riensivät kirkonkylän Kauppilaan. Ollin-Mikkokin oli saanut kuulla asiasta, ja juoksujalassa riensi hänkin Kauppilaan päin.
Tiellä kohtasi hän Horsluntin, joka asteli vimmattua vauhtia ikäänkuin asia häneenkin koskisi.
"Saisi kuulla, kumpaako paikkaa pitävät parempana, Ollinvainiota vaiko
Herralan palstaa?" kysyi Mikko.
"Pitäkööt kumpaa hyvänsä, mutta ei siitä vain yksimielisyyteen päästä", arveli Horslunti.
"Etteikö vieläkään ruvettaisi rakentamaan?" kysyi Ollin-Mikko uteliaana.
"No, usko minua!" vakuutti Horslunti.
He saapuivat Kauppilaan, jossa pihakin oli puolellaan väkeä, ja pirtin sanottiin olevan aivan täynnä.
Mikko ja Horsluntikin saivat jäädä pihalle.