"Huuti siellä, Tira ja Muju", ärähti niille isäntä, joka samassa heräsi.
"Liikkuiko siellä ulkona joku?" tiedusti Waltteri.
"Meni tästä sivu Raitio-Juoso Yllästunturille", vastasi isäntä, komensi vielä kerran koiriaan ja asettui levolle.
Puoliyön jälkeen Waltterikin nukahti, mutta levottomaan uneen.
Hän heräsi siitä, että Eila seisoi hänen vieressään, kosketti olkapäähän ja sanoi:
"Jos minun matkassani lähdette, niin herätkää juomaan kahvia."
Eilan ääni oli kirkas kuin kristalli, ja kun ei hänellä ollut lakkia päässään, näki Waltteri hänen pitkän mustan palmikkonsa ulottuvan lanteille. Hän näytti olevan herttaisen hyvällä tuulella, aamuvirkkuna, suu ja silmät hymyssä.
Waltteri hieroi silmiään oikein nähdäkseen, kirposi sitten ponnahtaen ylös reilusti ja kehaisi:
"No vaikka heti minä olen valmis…"
Sillä välin kun isäntä valmisteli Waltterille poroa valjaisiin, antautui hän puheisiin Eilan kanssa.