"Montako lasta teillä on?"
"Niitä on ollut viisitoista, vaan ne ovat vanhemmasta päästä kuolleet, — neljä niin soreaa poikaa ja yksi tyttö, — niin että nyt ei taida enää olla kuin kymmenkunta."
Emäntä oli navetan takana keittänyt kahvia ja tuli pannu kädessä pirttiin. Oven luona, vanhan porontaljan päällä, makasi vapiseva sokea vanhus.
"Se on tuo Priitan äiti kohta yhdeksänkymmenen vuoden vanha", selitti isäntä.
Minut oli käsketty porstuan peräkamariin, johon emäntä toi isännälle ja minulle kahvia.
Kun kysyin, mitä he tahtoisivat kirjoitettavaksi ulosottoon päätöksen vakuudeksi, vastasi isäntä:
"En tiedä. Ei tässä liikoja ole. Tuo sänky tuossa on sisareni, samoin kuin sänkyvaatteet…"
"Entäpä lehmät?"
"Lehmät täytyi mennä talvena myydä Songan porvarille, kun leipä oli kaikki ostossa ja verot kaikki maksamatta. Songan porvari on sitten antanut lehmäin olla meillä ja luvannut odottaa. On kerrottu, että tulevana talvena on isoja tukinajoja, niin että kun tästä pääsee ansioon, niin pian alkaa rahaa tulla…"
"No hevonen….?"