"Hyvät täällä pellot ovat… paljoa paremmat kuin kirkonkylässä", sanoin Laurille.
"Hyvät näyttävät olevan. Tässä on oivaa peltomaata, ja sitten joka talon pellot viettävät etelään, niin onko kumma…" tuumaili Lauri.
"Mutta näethän, että pellonojatkin ovat kiitettävässä kunnossa…"
"Näkyvät olevan…"
"Ja että joka talossa on kesätunkioitakin."
Siihen ei Lauri enää vastannut mitään. Hänestä kai tuntui vastenmieliseltä kuulla kiitettävän kuusirantalaisia.
Kylään tullessa ensimäisen talon nimi on Kuusela, ja kuuluikin olevan kylän vanhin talo. Siihen ajoimme pihalle.
Useimmat kylän isännistä minä tunsin, vaikka oli niin sattunut, etten ennen ollut kylässä käynyt.
Hyppäsin kärryistä kartanolle, virkalaukkuni riippuen hihnasta olan yli kupeellani.
Samassa tulla tupsahti isäntä melkein puoli juoksua pirtistä ja tervehtimättä ja pitämättä minkäänlaista "johdantoa" alkoi kummastella: