"Oikeaa jälkeä se meni. Ei se auta aina rikkaan raha. On se köyhälläkin kunniansa", kuului arvosteluja.
Muutamia viikkoja oli kulunut käräjistä. Satuin asioilleni Perälän kylään, ja kun juuri olimme Ison-Anttilan kohdalla, sanoi kyytimieheni:
"Tästä se meni Anttilasta menneellä viikolla poika Amerikkaan."
"Vai niin. Minkä nimellinen poika se oli?"
"Se oli Arvo. Sama poika, joka sille Sammalvaaran Sofialle on lapsen tehnyt. Ja sen vuoksi sanotaan lähteneenkin."
Sofia raukka!
Monta vuotta on jo kulunut Arvon Amerikkaan-menosta, eikä ole onnistunut Sofia saamaan tietoonsa osoitettakaan. Niin tarkoin on se kyläläisiltä salassa pidetty.
Usein olen käynyt jälkeen päin Sammalvaarassa. Sofian poika on jo juokseva veitikka. Ja Sofia melkein vielä komeampi kuin koskaan ennen.
Mutta vieläkin uskoo hän Arvon kohtaavansa, eikä häneltä sitä uskoa kukaan saa riistetyksi.
Tulevaisuuteen ei kuitenkaan kukaan näe.