"Neljä niitä on sitä entistä vaimoa, ja tätä toista on yksi…"
"Vai niin! Heikki on toisissa naimisissa! En ole kuullutkaan. Mistä se
Heikki tämän toisen eukon sieppasi?"
"Se on Ison-Anttilan tyttäriä… Kaisa-niminen, jos olette kuullut puhuttavan…"
Olin kyllä kuullut. Kaisa oli kuuluisa rikkaudestaan, mutta vielä enemmän pahanilkisyydestään ja sisukkuudestaan. Hänellä oli ollut paljon kosijoita, mutta kukaan ei ollut uskaltanut häntä ottaa eukokseen.
"Vai Kaisa… olenhan minä kuullut puhuttavan…" vastasin minä, ja luultavasti vähä naureskelin, koska Heikki alkoi selitellä:
"Jo sitä menin minäkin syhymättä saunaan. Vaan mikä sen osasi uskoa, että vaimoihmisen sisussa niin paljon pirullisuutta on. Ottaa välistä miettimään, kun keskellä yötä alkaa mellastaa ja soimata ja kirkua, ettei yörauhaa saa."
"Sepä on ikävää. Hyvinhän Heikki entisen eukkonsa kanssa sopi?"
"No ei sanan riitaa yhtään kertaa, vaikka liki kaksikymmentä vuotta olimme naimisissa…"
"Taisi Heikkikin himoita Kaisan rahoja… rangaistus rikosta seuraa."
Siihen ei Heikki vastannut mitään, työnsi vain uutta tupakkaa piippuunsa. Mitä ihmettä hänellä saattoi olla oikein asiana? Näin hänestä, että hänellä oli jotakin sanottavaa, mutta vaikealta se tuntui.