Semmoinen oli juttu, jossa ensi kerran olin "yleisenä syyttäjänä".
ENSIMÄINEN ULOSOTTONI
Antti Räisästä, itsellismiestä, oli sakotettu viinanmyynnistä, ja sakko jätettiin minun perittäväkseni.
Maailman konna ja veijari kuului olleen tuo Antti Räisänen ilmoisen ikänsä. Viinaa oli myynyt ja kaikenlaista konstia pitänyt. Viisaasti oli hän osannut kauppaansa pitää, sillä monissa käräjissä oli asia ollut esillä ennenkuin hänet voitiin tuomita viinanmyynnistä.
Lauri lautamiehen, joka oli paljon ollut läsnä ulosottotoimissa ja muutenkin tunsi kaikki pitäjän ihmiset, otin todistajakseni.
"Kuuluu kehuneen, ettei maksa hän sakkoa eikä lähde linnaankaan", sanoi
Lauri minulle ja naureskeli.
"Semmoinen lintuko se on?"
"Kyllä se sellainen mies on, ettei sitä kohtaa kun sattumalta. Minulla kun kerran oli hänelle haaste, niin viikko piti vahtia ennenkun sain haastetuksi."
"Tietääkö Lauri, oleskeleeko hän nyt näillä mailla? Hänhän asuu
Pakkasenvaarassa?"
"Oli tässä juhannusviikolla ollut kuulema liikkeellä, vaan eikö lie nyt mennyt johonkuhun tukkisavottaan. Siellä hän tavallisesti kesällä oleskelee minkä mitäkin tukkilaisille kaupitellen; talvisin hiihtelee tukkiajopaikasta toiseen, myy viinaa, rekilauluja ja paperosseja. Harvoin hänet tapaa kirkonkylällä, mutta ripillään hän käy joka vuosi Perttulin sunnuntaina."