"Eikö hänellä ole itsellään mökkiä tai muuta omaisuutta?"
"Pakkasenvaaran Heikin on pirtti, jossa hän asuu, ja minun tietääkseni ei hänellä ole minkäänlaista omaisuutta."
"No sitten me toimitamme hänet linnaan sakkojaan sovittamaan."
Niin keskustellen olimme Laurin kanssa kävelleet jo pitkälti kirkonkylää, ja aikeemme olikin jalkaisin mennä. Oli keskikesän poutainen päivä, luonto vankimmillaan voimassaan.
Kylän päässä tuli meitä vastaan Olkkos-Kaisa, jolta kuulimme, että
Antti Räisänen oli samana päivänä käynyt kylällä voita ostamassa ja
Pakkasenvaaraan päin lähtenyt.
"Hyvääpä kuuluu", arvelin minä Laurille.
"Ei se ole lintu silti häkissä, vaikka sen metsässä laulavan kuulee", epäili Lauri.
Pakkasenvaara oli kylän takana mäki, missä pienen näreikön keskellä oli useita mökkejä. Yleensä se oli huonossa huudossa, ja melkein jokaisen mökin asukkaita katseltiin epäluulolla.
Laurin neuvon mukaan käännyimme kylään tultuamme metsäpolkua takalistolle päin. Sitä kävellen voimme metsän peitossa huomiota herättämättä lähestyä Pakkasenvaaraa.
"Meidän pitää päästä aivan huomaamatta ihan mökille asti, sillä jos Antti saapi vihiä meistä, niin silloin hän katoaa metsän peittoon eikä taida olla heti näkyvissä", selitti Lauri.