"Tulee, ja tyhjään menevät — saat uskoa."
* * * * *
Käräjäin lähetessä toimitin haasteen kaikille, jotka eivät olleet teitänsä someroittaneet. Siitä nousi kauhea mellakka, ja ympäri pitäjää kerrottiin, että monta kymmentä isäntää oli haastettu tienkorjuun laiminlyömisestä. Syrjäpitäjällä sai huhu sellaisen voiman, että varmana pidettiin, että minulle oli "noussut päähän", mikä merkitsee samaa kuin että jo on mies ruvennut höperöimään. Kuuluu muissakin asioissa jo näkyneen, ettei ole enää täysijärkinen. Ei se kestä kaikkien veri olla vallesmannina…
Niin arveltiin.
Huhu tuli vielä enemmän todennäköiseksi, kun useita isäntiä kävi puheillani, pyytäen asian jättämään sikseen. He kyllä korjaisivat tiensä ilman käräjiä. Mutta en ollut kuulevinani heidän puheitaan. Tekeysin omituiseksi mieheksi. En vastannut mitään. Viheltelin ja katselin tuijottaen kattoon.
"Ei se ole oikeillaan enää tuo varavallesmanni", kuulin monen poistuessaan sanovan.
Alkoivat käräjät.
Kun ennen oikeuden istuntoa käväisin tuomarin puheilla, arveli hän:
"Onpa nyt syyttäjällä asioita, kun yksistään maantienkorjuun laiminlyömisestä on haastettu neljäkymmentä eri talokasta."
"Onhan niitä juttuja…"