— Vielä sinulla on viimekesäinen mieli.
— Jo paljon vanhempi. Ja sellaisena se tulee pysymäänkin.
— Enpähän minä mitä. Kukin tietää itse asiansa. Leikillänihän minä vain. Tiedäthän minkälainen rupattaja olen. Mutta kuulehan, meidän Heikit ovat sinua kovasti kaivanneet.
— Niin, Heikit. Missäs he nyt ovat?
— Poika-Heikki on tuolla Laitilassa — tiedäthän — tuo tähän näkyvä kylä, tuolla järven takana. Meillä on nyt siellä sellainen sivukaupan tapainen. Hän on siellä myymässä.
— Vai on teillä siellä sivukauppa. No entäs ukko-Heikki? Hän kai hoitaa tätä kauppaa?
— Eihän se ukkokaan. Ajelee vain ympäri pitäjää — liikeasioissa — sanoo. Minähän se tässä kotosalla hoidan taloutta ja teen kauppoja.
— Kuinkas hyvin kauppa käy?
— No, näin kesän aikaan hyvin, oikein hyvin, mutta talvella vain nimeksi, kun ei ole noita vallasväkiä.
— No, terveinä kai olette olleet?