— Niin, juuri te!

— Eeenhän mi-minä siihen mitään tiedä! Mutta kun tämä Amalia. Niin nähkääs, herra korkea tuomari ja laki ja oikeus… että minä kun sanoin tälle Amalialle, että… tuota, että…

— Että, että! Puhukaa asiaa, ärähti tuomari.

— Ka, asiaahan minä. Niin että tuota… soperti Eeva vavisten.

— Ei täällä pelätä tarvitse!

— Eenhän minä, ka, tiedänhän minä, ettei herra tuomari minua syö, ka, että ei syö! Enkähän mi-minä pel-pel-kää-kään…

— Asiaan!

— Ka, asiaahan tämä onkin. Että tuota…

— Että tuota, että tuota! Siitä ei tule sen valmiimpaa!

— Ka, miks'ei tulisi. Mutta kun minä vanha ihminen…