Kevätahava puhalteli hänen hartioihinsa ikään kuin kehoittaen häntä kiivaampaan käyntiin. Aurinko paistaa lekotteli täydeltä terältään, sulatellen hankia ja pehmitellen maassa olevaa routaa. Järvi kalisteli kahleitaan, ja suuria jääröykkiöitä ajautui Vanhalanpuoleiselle rannalle, josta levisi kosteankoleata ilmaa lähiseudulle.
Vanhalan lähdettyä istuivat äiti ja poika hyvän aikaa vaiteliaina, kunnes koulusta palaavat lapset katkaisivat hälinällään hiljaisuuden. Heikki nousi lähteäkseen, ja emäntä äännähti pitkäveteisesti:
— Olipas se tänään tulisella päällä.
— Oli, virkkoi Heikki lyhyesti. Ja meni.
* * * * *
Jo viikon päivät oli Heikki ollut kovin miettiväinen. Missä vain hän liikkuikin, niin aina askartelivat hänen aatoksensa toisaalla. Hän oli käynyt entistä harvasanaisemmaksi ja hitaammaksikin kaikissa liikkeissään. Hän näytti niin salaperäiseltä, että hänen äitinsä oli jo pari kertaa kysäissyt: — Mitä sinä oikein haudot?
Mutta suoraa vastausta hän ei antanut. Murahtipahan vain jotain ja meni menojaan. Isäntääkin jo vaivasi tämä nuhjailu ja salaperäisyys, ja hän alkoi epäillä pahinta. Rahoja hän ei uskaltanut pitää paljoakaan käsillä ja niitä vähiäkin käyttörahoja piilotteli ja varjeli kuin silmäteräänsä. Hän oli ruvennut epäilemään, että Heikki kenties kähveltää ja toteuttaa sitten jo aikoja uhkaamansa Amerikkaan lähdön.
Siitä päivästä lähtien hän sitä enemmän pelkäsi, kun tuo kova riita oli ollut ja hän tuli uhanneeksi ajaa pojan pois kotoa. Siinä hän katsoi olevan kyllin syytä pelkoon, sillä siitä astihan Heikin käytös oli ollut toisenlaista kuin ennen.
Päivä päivältä heidän elämänsä jännittyi, ja yhä enemmän he rupesivat toisiansa epäilemään ja pelkäämään, eikä oikein missään asiassa tahtonut puhe luistaa. Tosin tuo silloinen riita oli jo unohdettu ja isännän ja emännän välit ennallaan, mutta Heikin omituinen käytös antoi kumpaisellekin päänvaivaa.
Tänään he taas olivat tavallista hiljaisempia, kun Heikki äsken kylälle lähtiessään ei ollut vastannut heidän kysymyksiinsä. Mihinkähän se meni ja viipyneeköhän kauankin? aprikoivat he kumpainenkin, saamatta kuitenkaan vastausta.