— Se on oikein! Iske sitä talonjussia päin kuonoa, kehoitti äskeinen
Heikin tappelutoveri.
— Niin pitäisi pirua, virkkoi taas Kaisa. — Ensin häviää kortilla rahansa ja sitten mouruaa siitä minulle. Minun pitäisi hänelle…
— Iske jo, kehoitti edellinen. Huomattuaan, että toiset häntä vihaavat, hipui Heikki pitkin kallion sivua ja alkoi painautua metsään.
Samassa tulivat toisaalta Jaska ja Leena.
— Mikä tomppeli se tuo oikein on? kysyi eräs miehistä osoittaen menevää Heikkiä.
— En minä tiedä. Jaskahan sen tuntee.
— Jaska, mistä ja mikä se on tuo, joka tuolla menee?
— Se on Karjalasta erään talonjussin ja kauppiaan poika. Varakkaasta kodista, mutta lähti maailmalle, kai oppiakseen…
— Oppirahoja se on saanut maksaakin. Viime viikolla voitimme siltä toista sataa, kerskui eräs.
— Missä ne rahat ovat? kysyi Tanu.