Äyräpään kihlakunnan kestitys tässä vastaa jokseenkin tarkoin sitä määrää, johon Niilo Grabbe jääskeläisten kestityksen korotti, mistä päättäen korotus lienee koskenut koko kihlakuntaa, ehkäpä koko lääniä.
Olemme siis Viipurin läänissä uuden ajan alussa tavanneet Hämeen ruokaruotsin kaltaisen linnaväelle ja linnanvoudille kuuluvan kestityksen, joka suoritettiin nautakunnittain ja nautittiin neljänneskunnissa, siten että linnaväki jakautui kahteen joukkoon, joista kumpikin teki kiertomatkan kihlakunnassaan. Kestitys oli määrätty, kummallakin kerralla samansuuruinen, ja kesti yhtä kauan, 3-4 yötä, kussakin neljännysmiestalossa, niihin luettuina nimismiestalotkin. Vielä uuden ajan alussa linnanvouti lisäili tätä kestitystä.
Paitsi näitä kahta kestitystä, talvikäräjiä varten suoritettavaa tavallista nimismiesveroa ja kesäkäräjiä varten neljänneskunnittain suoritettua, mutta vain nimismiestaloissa kulutettua kesäkestitystä, suoritettiin Viipurin läänissä uuden ajan alussa yleisesti vielä erityinen kestitys ratsuvoudille hänen kulkiessaan kesällä kokoamassa sakkoja ja rahaveroja. Viimemainitun mukaan kutsuttiin tätä kestitystä margeld-syötöksi; myöskin nimitystä "kesäkestitys" nähdään tästäkin syötöstä käytettävän.
Äyräpään kihlakunnasta on tieto, että margeldsyöttö tapahtui kesäkäräjäin jälkeen, ja toinen tieto, että tätä syöttöä nautti 50 miestä ja 16 hevosta kussakin neljännesmiehen talossa 3 yönä, "kun veroraha kannettiin Laurin päivän aikana".[725] Lapveden kihlakunnassa tapahtui margeldsyöttö myöskin veronkannon yhteydessä, mutta täällä mainitaan myöskin humalasyöttöä,[726] jota maksettiin, kun sakot kannettiin. Nähtävästi on humalasyöttö ollut sama kuin margeldsyöttö — niiden kokoonpanossa on tuskin mitään eroa —, vaikka kestitys jostakin syystä jakaantui kahteen käyntiin.[727]
Kaikki nämä kestitykset eivät ole keskiaikaisia. Jääsken pitäjäläisten valituksissa 1530-luvulta kerrotaan, kuinka näitä syöttöjä syntyi. Ratsuvoudilla, sanovat jääskeläiset, oli ollut erityinen palkka veronkantovaivoistaan. Mutta, kuuluu jatko, "muutamia vuosia sitten panivat voudit päällemme kestityksen, jota he kutsuvat ratsuvoudin kestitykseksi,[728] jota ei koskaan ennen ollut". Samaan aikaan myöskin Vehkalahden talonpojat valittivat, että "viidennen kinkerin syksyllä ovat tuomari ja vouti panneet päällemme nyt äskettäin samaten kuin Lapvedellä ja Jääskessä".[729] Nämä tiedot varmaan tarkoittavat syyskesällä tapahtunutta ratsuvoudin kestitystä; linnanväen vanhaa suurta syyskestitystä, johon oli yhdistynyt syyskäräjäin pitäminen, nämä ratsuvoutien keinottelut eivät varmaankaan koskeneet.
Savon kestitykset uuden ajan alussa jakautuivat kahteen ryhmään. Linnanvoudin kestityksiä eli käräjäkestityksiä pidettiin neljästi vuodessa nimismiesten ja kahdesti vuodessa neljänneskuntamiesten luona. Toisen kestitysryhmän muodostivat maanvoudiu kestitykset. Niitä suoritettiin neljänneskunnittain maanvoudeille neljät vuodessa, "ensin kun hän lähtee ottamaan rästejä, toisen kerran kun hän käy sakkoja perimässä, kolmannen kerran kun hän antaa merkkiä vero-ohrista ja heinistä[730] ja neljännen kerran kun hän kulkee sakkoja ja verokarjaa perimässä, kullakin kerralla 2 yötä".[731] Myöskin nimismiestaloissa kävi maanvouti kestityksellä neljästi vuodessa "kantamassa sakkoja ja vuotuista veroa" ja viipyi kullakin kerralla 1 yön. Näistä kestityksistä ilmoitetaan vielä, että ne tapahtuivat kaikki linnanvoudin pitämäin käräjäin jälkeen ja että maanvoudilla oli mukanaan talvella 17 ja syksyllä 18 hevosta. Luultavasti maanvoudin neljä sakko- ja veronkantokäyntiä neljänneskuntamiesten luona ja hänen neljä käyntiään samanlaisissa asioissa nimismiesten luona tapahtuivat samoilla kiertoretkillä ja olivat siis järjestetyt linnanvoudin kevät- ja syyskiertueitten yhteyteen.
Maanvoudin syksyinen kiertoretki syyskäräjäin jälkeen 18 hevosen kanssa oli todennäköisesti Savon ruokaruotsi.
Maanvoudilla oli mukanaan talvella 17 ja syksyllä 18 hevosta. Ne tekevät yhteensä 35 eli juuri koko linnueen hevosmäärän, joka liikkui voudin kanssa. Linnan hevoset jaettiin kahteen joukkoon, koska Savossa oli kaksi maanvoudin lääniä, ja nämä joukot kulkivat maanvoutien mukana kestityksellä, vieläpä niin että sama joukko kulki ensin yhdessä ja sitten toisessa maanvoudin läänissä. Kuten huomaamme oli Savon ruokaruotsi siis täysin samanlainen kuin Hämeen; varmaan on Karjalassakin ruokaruotsi alkuaan ollut tällä samalla tavalla järjestetty.
Eräässä asiakirjassa mainitaan nimenomaan Savon ruokaruotsin olevan syyskestityksen.[732] Toisessa asiakirjassa selitetääu, että linnanhevoset oikeittain olisivat kulkevat syötöllä neljäsmiesten luona ainoastaan kahdesti vuodessa, nimittäin kevätkäräjillä ja ruokaruotsikestityksellä syksyllä.[733]
Näitten alkuperäisten syöttöjen luku näkyy Savossa karttuneen samaan tapaan kuin Karjalassa.