1 lahjakaritsa
4 lahjajänistä
4 lahjalintua
5 lahjakanaa
200 lahjamunaa
ynnä toisin paikoin lisäksi vehnää ja papuja.[754]
Maakunnan vanhimmassa vero-oppaassa olevan tiedonannon mukaan oli näitä nautakunnan lahjoja maksettava neljästi vuodessa: jouluna, laskiaisena, pääsiäisenä ja Martinpäivänä.[755] Tarkempain tietojen mukaan näistä lahjajänikset ja lahjalinnut kuuluivat talviveroon, joka yleensä maksettiin talvikäräjillä, lahjakaritsa ja lahjamunat kesäveroon, joka oli kesäkäräjäin aikaan suoritettava.[756]
Hyvin vanhassa muodossa tämä lahjavero esiintyy Uudenkirkon Kaukjärven lampuotialueella, mistä maksettiin voudille (linnanvoudille) erityistä "kinkeriä", johon kuului (koko alueen puolesta):[757]
kinkeriä: lahjarahoja 7 1/2 äyriä
rukiita 1 punta
ohria 7 pannia
kauroja 7 pannia
pääsiäislahjaa: 200 kpl pääsiäislahjamunia
10 " lintuja
Pyhän Martin lahjajäniksiä 8 kpl
Lahjajänikset tästä päättäen olisivat Karjalassa alkuaan olleet suoritettavat parhaana jänisaikana, syksyllä Martinpäivän (6 p. marrask.) aikana, joka päivä samalla oli suuri kirkollinen merkkipyhä.[758] Pääsiäislahjaan ilmeisesti kuuluivat lahjamunat ja mahdollisesti myös lahjakaritsa. Kanat ja linnut kaiketi kuuluivat joulu- ja laskiaislahjoihin.
2. PÄÄSIÄISLAMMAS — OLAVINLAMMAS.
Varsinais-Suomen vanhimpiin verokirjoihin on merkitty jokaisen verokunnan linnaan suoritettavan karjaveron joukkoon lahjakaritsa (gaffuelamb, giwilamb) niminen erä; vero oli verokuntamiesten suoritettava ja kuten muutkin karjaverot linnaan vietävä. Sitä maksettiin yli koko linnaläänin samalla tavoin: 1 karitsa verokunnalta.[759] Nimestään huolimatta lahjakaritsa oli vakinainen kruununvero, ja siitä käytettiinkin joskus nimitystä "verokaritsa".[760]
Tämän veron vanhuudesta on pari viittausta. Birger Trollen linnatileissä 1463-64 se esiintyy bolien suoritusten joukossa,[761] ja samoin se tavataan Ruonan kartanoläänin alustalaisten vuotuisten verojen joukossa, jotka verot uuden ajan alussa yleensä edustivat vanhempaa verotuskantaa. Karitsaveron maksutavasta antavat Ruonan tilit hauskan tiedon: kustakin bolista maksettiin lahjakaritsa siten, että kukin talonpoika (täysivero) antoi sen vuorotellen vuotensa.[762] Sekin oli siis keskiajalle ominainen kiertovero.
Johan Buren otteissa Eerik Pommerilaisen verokirjasta v:lta 1413 on lause: "Pääsiäislammas suoritetaan kesällä Olavin päivän aikana".[763] Lause on verokirjan otteisiin kuuluvassa sanastossa eli hakemistossa, joissa selitetään veroja ja veronimityksiä. Mihin paikkakuntaan tieto kohdistuu, ei käy selville, mutta luultavasti siinä kuvastuvat Suomenkin silloiset olot. Olavin lammas on näet Suomessa, varsinkin savolaisilla alueilla, muinoin ollut hyvin yleinen uhripito.[764] Merkillistä oli vielä, että uhriksi käytettiin keväällä ensimäiseksi syntynyt karitsa, "villavuona". Suomen vanhoissa linnoissakin tunnettiin Olavinlammas. Varmaan linnan suojeluspyhimyksen uhrina elätettiin muinoin Olavinlinnassa mustaa pässiä, ja sitä tapaa pidettiin siellä 1700-luvun alkupuolellakin, venäläistenkin isännöidessä, aina vuoteen 1728 saakka, jolloin viimeinen pässi tapaturmaisesti hukkui.[765] Keskiajan lopussa ja uuden ajan alussa oli Olavinpäivä Satakunnassa ja Karjalassa tärkeä veronmaksuaika.[766] On siis syytä rinnastaa Suomessa keskiaikana yleisesti suoritettu kesäveroon kuuluva "lahjakaritsa" Olavin lampaan kanssa. Lahjaverot keskiaikana, kuten Karjalan esimerkki selvästi osoittaa, suoritettiin katolisen kirkon suurina juhla-aikoina. Siltä kannalta katsoen muinaiset verottajat hyvinkin ovat voineet tulla osallisiksi Olavin lampaista. Se v:n 1413 verokirjan otteiden tiedonanto, että pääsiäislammas maksettiin Olavin päivänä, voi siis hyvin sopia muinaisen villavuonan ja Olavin lampaan kirkolliseen ja verotaloudelliseen vastineeseen.