Muunkinlaisia kestityksiä kuin puheenaolevia kinkerejä arvioitiin keskiajalla oluttynnöreissä. Niinpä Viipurin pappi Torsten v. 1366 lahjoitti Turun koululle m.m. tynnörin olutta ja köyhille m.m. "tynnörin olutta ja niin paljon ruokaa kuin siihen kuuluu".[748] Katarinan alttarin lähellä Turkua olevat kolme lampuotia saivat niittotyöstään vuotuiseksi korvaukseksi "tynnörin olutta ja siihen kuuluvan muonan".[749]
Arvatenkin ovat edellä mainitut yökuntaverot olleet tällä tavoin suuruudeltaan määrätyt. Ilman laajempaa todistelua lienee myöskin selvää, että asiakirjoissa mainittu "täysi kinkeri"[750] tarkoittaa täyden tynnörin kinkeriä.
"Kinkeriolueen" laskettiin uuden ajan alussa ja epäilemättä aikaisemminkin menevän panni maltaita.[751] Tynnörissä kinkeriolutta katsottiin olevan nautittavaa miehelle kuukaudeksi. Keskiajalla oli, kuten näkyy, asioissaan helposti muistettavat laskut. Puuttuisi vain vielä, että oluttynnörin hinta olisi ollut 1 mk.[752]
Mutta kaikkivaltias tapa näkyy keskiajalla määränneen senkin, kuinka suurelta tilalta oluttynnöri oli kinkeriksi maksettava. Skaran maankäräjäin hyväksymässä säännössä v:lta 1416 on määräys sellainen, että lampuodin on kultakin markanbolilta maksettava isännälleen tynnöri olutta.[753] Muinaisaikaisen täyden tilan kinkeri tämän mukaan oli täysi tynnöri olutta. Tämän säännön mukaan lienee Suomessakin eletty; ainakin olivat ne tilat, jotka maksoivat kinkeriolutta täyden tynnörin, melkoisen suuria tiloja, luultavasti vanhoja täysitiloja.
Siten lampuotien kinkeritavoissakin näemme keskiajan yhteiskunnan yleisiä tunnuksellisia piirteitä.
XI. LAHJAVEROT.
I. PYHÄN MARTIN LAHJAJÄNIKSET.
Uuden ajan alussa Suomen kaikissa linnalääneissä tavataan useampia tai harvempia lahjoiksi kutsuttuja veroeriä, jotka verot selvästi ovat keskiajalla yleisesti vallinneen verotavan jälkiä. Vanhimpiin tällaisiin lahjaveroihin varmaan kuuluvat turkislahjat, joista jo alumpana kirjaa on mainittu.
Eteläisen Suomen maanviljelysseuduilla keskiajan lahjaveroja maksettiin toiseen tapaan kuin metsästysseuduilla. Näissä maanviljelijäinkin lahjaveroissa havaitaan muutamia mielenkiintoisia historiallisia piirteitä, joista tässä lyhyesti esitämme ne, jotka ovat kuuluneet kruunulle tai linnaväelle maksettaviin, ja siten varmaan vanhimpiin tavanomaisiin veroihin.
Uuden ajan alussa maksettiin kaikista Viipurin läänin nautakunnista kruunulle lahjavero, johon kuuluivat, tai olivat kuuluneet seuraavat kappaleet: lahjat.