Päivätöitä tehtiin 1300-luvulla myös piispankartanoissa.
Turun piispalla oli Kokemäellä melkoinen lampuotialue, jonka talonpojat tietojen mukaan vuosilta 1365-1372 olivat velvolliset tekemään päivätöitä ja palveluksia Köyliön kartanoon piispan kartanonvoudin vaatiessa.[801]
Vielä vanhempi piispan suurkartano oli Kuusisto, jonka lampuotialueena oli koko Kuusiston saari. Tämän kartanon alustalaisten päivätöistä keskiajalla ei ole tietoja, mutta kun uuden ajan alussa "talonpojat" tekivät heinää kartanon niityillä ja kartanoa koskevissa tileissä erikseen tilitettiin niitto- ja puimamiehille suoritetuista ruokaveroista, niin siitä voimme päättää, että Kuusiston alustalaiset jo varhaisempinakin aikoina eivät ainoastaan tehneet päivätöitä kartanon niityillä ja riihissä, vaan tekivät nämä päivätyönsä "talon ruuassa".[802] Kuusiston kartanoa mainitaan jo v. 1295 eikä se varmaan kauankaan ole ollut ilman lampuotialuetta ja sen päivätöitä.
Myöhemmällä keskiajalla näyttävät päivätyöt olleen käytännössä joillakuilla muillakin kirkollisilla tiluksilla. Uuden ajan alussa suorittivat tuomioprovastille kuuluvat Raisiossa ja Ruskossa olevat Upalingon, Kauppilan, Luolalan ja Taimon tilat päivätyörahoja 6 äyristä — 1 2/2 markkaan, joista rahoista kolmen viimemainitun tilan olivat Skarpakullaan tehtäväin päivätöitten lunastusta.[803] Luultavaa on myöskin, että ne päivätyöt, joita useat Turun tuomiokirkon tilat Kustaa Vaasan hallitusaikana olivat velvolliset suorittamaan, olivat keskiaikaista alkuperää.[804]
Lähteistämme ei ilmene, oliko seurakuntalaisten jo keskiaikana suoritettava pappiloihin maanviljelyspäivätöitä. Erään tiedon mukaan keskiajan lopulta oli lukkarin suoritettava papille 7 päivätyötä vuodessa.[805]
Päivätöistä keskiajan aatelin yksityistiloilla ei ole suoranaisia tietoja. Koska kuitenkin uskonpuhdistusajan alkupuolella päivätöitä mainitaan monella aatelistilalla ja kun päivätöitä todistettavasti varsin laajassa mitassa käytettiin suurimmissa kruununkartanoissa kuten piispankartanoissakin jo 1300-luvulla, on samanlainen järjestelmä keskiajan loppupuolella varmaan ollut käytännössä suuremmilla aatelistiloillakin. Mitä muuten näitten tilain päivätöihin tulee, niin näyttävät tavat uuden ajan alussa kaikkialla olleen samat. Aatelisten sekä kuninkaan perintö- ja omain tilain lampuotien päivätyömäärät olivat 8-12 päivään vuodessa; Suitian kartanon lampuotien 12 päivätyöstä vähän myöhemmällä ajalla oli 6 varsinaista "vuotuista päivätyötä" ja 6 "apupäivätyötä", jotka viimemainitut tehtiin kartanon ruuassa.[806]
3. LINNAN PÄIVÄTYÖT.
Suurimmat päivätöitten käyttäjät keskiajalla olivat kuitenkin kruunun päälinnat. Keskiajan loppupuolella ne olivat maamme tärkeimmät maatalouskeskukset ja niillä oli maanviljelystään varten käytettävänään kokonaisten linnaläänien päivätyöt.
Näistä linnain maataloudellisista päivätöistä, jotka ovat erotettavat linnain rakennusvelvollisuudesta, eivät keskiajan omat asiakirjat paljoa puhu. V. 1347 mainitaan Viipurin pitäjästä maksetuksi linnaan nauta työn lunastukseksi.[807] Ahvenanmaalla esiintyy kruunulle suoritettava työvero jo v:n 1413 tileissä. Lounais-Suomessa tämä työvelvollisuus järjestettiin Eerik Pommerilaisen Suomessa käydessä (1407) kuninkaan ja Turun läänin rahvaan sopimuksella, joka v. 1419 määrättiin edelleenkin noudatettavaksi.[808] Kuningas Kaarle Knuutinpojan kirjeellä v. 1450 järjestettiin Turun läänin päivätyöt siten, että kuudesta linnan lähipitäjästä oli kunkin talonpojan tehtävä 8 juhtapäivätyötä karjakartanoon ja lisäksi 4 kuormaa halkoja linnaan, mutta muiden pitäjäin oli toimitettava linnaan kultakin 40 savulta yksi vuosityömies, eikä rahaa ollut enään otettava työn sijasta.[809]
Näistä asiakirjoista selvästi nähdään, että päivätöitä keskiajan linnoihin tehtiin myöskin maanviljelyksen vuoksi. Vaikkeivät asiakirjat näiden päivätöiden syntymä-aikaa ja -tapaa tarkemmin valaisekaan, niin jo se seikka, että keskuslinnat todennäköisesti ovat perustetut vanhempain kartanoiden yhteyteen ja että yleensä sellaisissa kartanoissa päivätyöt olivat käytännössä jo 1300-luvulla, tekee luultavaksi, että päälinnainkin maanviljelyspäivätyöt ovat peräisin 1300-luvulta.