Ahvenanmaa oli vielä 1530- ja 1540-luvuilla jaettu 17 (16) nimismiespiiriin ("länsmansdöme"), joissa toisissa oli viranomaisena "länsman", toisissa "nempningeman". Vaikka asiakirjoissa näillä nimityksillä tehdään eroa, käytetään niitä kuitenkin selvästi toistensa vastineina, niin että mainittavaa eroa länsmanin ja nempningemanin tehtävien välillä ei voi havaita. Kumpainkin tuli huolehtia kyydityksistä ja pitää taloissaan käräjäkestityksiä; kumpaisetkin nauttivat samanlaisia vapautuksia ja etuja.[899]
Raaseporin läänissä oli 1540-luvulla ja myöhemminkin viisi länsmania ja kaksi "nempningemania" eli "kyytinimismiestä" (skiutznepnare); näiden jälkimäisten päätehtäviä oli kestitysten ja kyyditysten toimittaminen.[900]
Säännöllinen kyytinimismieslaitos oli kehittynyt Savossa. Savon kaikissa 20 neljänneskunnassa mainitaan v. 1539 sellainen "kyytinimismies" (skjutsnemnare), joka korvaukseksi vaivoistaan nautti verovapautuksia.[901] Säämingin, Juvan ja Pellosniemen pitäjissä mainitaan 1540-luvulla neljän kyytinimismiehen lisäksi viides kuninkaanmies (konungsman), joka nautti osittaista verovapautta "yösijan edestä, jonka hän pitää linnanvoudille ja hänen miehilleen siihen aikaan, kuin hän kulkee ympäri lääniä käräjillä".[902] Nähtävästi siis kyytinimismiehiä ja kuninkaanmiehiä asetettiin pitkille taipaleille kruunun väen majanpitäjiksi.
Sellaista tarkoitusta varten oli Hämeessäkin uuden ajan alulla kruunun yösijan pitäjä Tuuloksen Jutilassa.[903] Portaan pitäjän pitkille taipaleille oli asetettu pari "neljännesmiestä", joiden tehtävänä oli kruunun väen matkakestitys, jotavastoin varsinainen käräjäkestitys ei näy heille kuuluneen.[904]
Uuden ajan alussa siten nimitysmies merkitsi vain kyytirättäriä, joka toimitti kyytejä ja matkakestityksiä kruunun väelle. Siihen tapaan myöskin Ruotsissa Strengnäsin valtiopäiväpäätöksessä 1529 määritellään "nemningsmanin" tehtäviä.[905] Mutta on ilmeistä, että ainakin Suomessa tämä halpa virka todella on vanhemman pitäjän-nimitysmiehen viran jatko. Sen osoittaa varsinkin suomenkielisen "nimitysmies" tai "nimismies" sanan käyttäminen pitäjän nimismiehen virkanimenä, Ahvenanmaan nimitysmiesten toiminta myöskin käräjäinpitäjinä, ja vihdoin se seikka, että juureltaan sekä vanhain nimitysmiesten että myöhempäin kyytinimismiesten tehtävät ovat paikallishallinnollisia tehtäviä.
Voidaan myöskin käsittää, miksi vanhain nimitysmiesten virassa tapahtui perinpohjainen muutos. Syy ei voinut olla muu kuin keskiajan kuluessa tapahtunut paikallisen oikeustoimen johdon siirtyminen korkeampisäätyisten maantuomarien ja kihlakunnantuomarien haltuun sekä kuninkaan paikallishallinnon keskittyminen linnanvoutien ja heidän alavoutiensa käsiin. Sitä myöten kuin nämä laitokset vahvistuivat, heikkoni ja hävisi vanha nimitysmieslaitos jäädäkseen lopuksi elämään ainoastaan kyytinimismiehen toimessa ja nimessä.
4. MYÖHEMMÄT NIMISMIEHET.
Myöhemmälläkin keskiajalla oli Suomen pitäjillä pitäjännimismiehensä. Mutta näiden uusien nimismiesten virkanimenä ei ole enään "nemningeman", vaan "länsman". Ero ei ole ainoastaan nimessä, vaan asiassakin; uudet nimismiehet ovat ensi sijassa kruununhallinnon paikallisia virkamiehiä, joilla ei ole syvempää yhteyttä vanhan paikallisen itsehallinnon kanssa.
Eerik Pommerilaisen kirjeessä v:lta 1414 mainitaan nimismiesveroa (lændzmandz gieldh), ikäänkuin Suomessa yleisesti tunnettua laitosta,[906] ja Johan Buren otteissa Eerik Pommerilaisen verokirjasta 1413 mainitaan Hämeessä 8 nimismieskuntaa (Länsmänsdö: 8), ilmeisesti vain toisessa puolen Hämettä.[907] Tästä päättäen olivat maamme lounaiset osat Eerik Pommerilaisen aikana varsin yleisesti jaetut nimismieskuntiin, joita "länsman" nimiset viranomaiset hoitivat.
On hyvin luultavaa, että uusien nimitysten käytäntöön tuleminen merkitsee uutta kehitysastetta laitoksissakin. Vielä 1300-luvun lopulla näyttävät vanhat suurpitäjät olleen maanomistus- niinkuin kirkollisenkin elämän alueellisena perustuksena lounaisessa Suomessa, vaikka todennäköisesti jo esihistoriallisina aikoina niiden sisäpuolelle oli muodostunut kansallisuuden mukaisia vero- ja oikeuspiirejä. Kruununhallinto 1400-luvun alussa jo kokonaan perustui näihin vero- ja oikeuspiireihin, jotka nyt esiintyvät nimismiespitäjinä (nimismiespiireinä). Myöhemmällä 1400-luvulla näitä piirejä mahdollisuuden mukaan muodosteltiin ja tasoiteltiin, mutta vanhoja aluejakoja ne siltä eivät hävittäneet. Hämäläisillä alueilla vastaava uudennus oli tullut alulle jo 1300-luvun[908] lopulla. Savossa mainitaan nimismiehiä ensi kerran v. 1442.[909]